<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?>
<feed xmlns="http://www.w3.org/2005/Atom">
  <title type="text">tales of silvermist</title>
  <updated>2019-11-23T12:01:49+02:00</updated>
  <generator uri="http://rohea.com" version="0.1">Blog Integration Feed Generator</generator>
  <link rel="alternate" type="text/html" href="https://silvermist.vuodatus.net/"/>
  <link rel="self" type="application/atom+xml" href="https://silvermist.vuodatus.net/feeds/atom"/>
  <id>https://silvermist.vuodatus.net/</id>
  <author>
    <name>silvermist</name>
    <uri>https://silvermist.vuodatus.net/</uri>
  </author>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[ostomania]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<p>minut on vallannut kamala, ja lähestulkoon pakonomainen tarvee ostaa jatkuvasti uusia vaatteita, asusteita, kenkiä tai muuta milloinkin tarpeelliselta tuntuvaa. olen töissä pikkukaupunkini keskustassa, ja ruokatunnit ovat mitä houkuttelevin ajankohta käydä katsomaan illaksi tai juhliin, tai töihin jotain uutta, ja kivaa. jokaisesta työpäivästä tulee vaan hurjan kallis, tai jos sen ottaa toisella tavalla, niin jokaisen päivän palkasta ehtii mennä suuri osa ennen kuin se edes ehtii tilille kilahtaa. </p>
<p>tänäänkin (kyllä, pakko työskennellä myös viikonloppuisin kun menot ovat päätä huimaavat) kävin taas ihastelemassa nelliinankin blogissa mainittua JC:n liituraitahametta, ja se on niin ihana &lt;3 että taidan sortua, ja ostaa sen, heti kun viimeiset asiakkaat ovat poistuneet. siinä mielessä olen toivoton tapaus, etten tyydy ostamaan vain itselleni. RAKASTAN lahjoa myös miestäni, tai sisarusten lapsia, jos löydän jotain ainutlaatuista, söpö, tai ihan kivakin riittää perusteiksi. pahin on kuitenkin vielä edessä - viimeisten joululahjojen ostaminen. jäljellä ovat nimittäin ne, joille en vielä ole keksiny mielestäni hyvää lahjaa. ensi viikolla lopputyöstressi vaihtuu joululahjojen osteluun. </p>
<p>eilen kävimme katsomassa leffan golden compass, joka mielestäni oli ihan katsottava, mutta odotin siltä enemmän. kirja oli jälleen kerran parempi, siltä osin kun ehdin sitä lukemaan lopputyöltäni. arvosana: 3/5. mutta siis nyt: JC:lle hameostoksille! =D </p>]]></summary>
    <published>2007-12-15T15:23:00+02:00</published>
    <updated>2019-11-23T12:01:12+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://silvermist.vuodatus.net/lue/2007/12/ostomania"/>
    <id>https://silvermist.vuodatus.net/lue/2007/12/ostomania</id>
    <author>
      <name>silvermist</name>
      <uri>https://silvermist.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[tavallinen. tylsä. ja niin kaukana  tyyli-ikoneista.]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[tänään vihdoin ja viimein sain viimeisten korjauspyyntöjen jälkeen palautettua lopputyöni, enää ei siis tarvi puristaa mailaa. viime päivät onkin mennyt kiukutellessa ja muutenkin tunteiden vallassa pinna kireellä. oon saanut muutaman kommentin ja heti huomautuksen siitä, etten ole tyylitajun huipentuma. ihan yleisesti: en koskaan kuvitellutkaan niin. saati sitten väittänyt. kerroin vain mitä oli päällä ja mikä lopputulos. totta puhuen: olen tylsä. ihan helvetin tylsä. en uskalla pukeutua niin rohkeasti kuin ehkä sisimmässäni haluaisin. ja IHAILEN ihmisiä, joilla on oma tyyli, joita se myös pukee (bloggareista nelliina, fluxor..jne esimerkkejä olisi enemmänkin). ei kannata vetää hernettä nenään, jos sanon, että joskus sedun baareissa on teinipissiksiä. enkä edes oikeastaan dissaa, miksi dissaisin, koska varmasti minusta on ajateltu samalla tavalla, silloin joskus :D ja toinen pointti, olen vaan alkanut kiinnittää huomiota siihen, miten niissä omissa vaatteissaan voisi näyttää paremmalta, minä siinä flopanneessa mustassa minarissa, ja joku toinen siinä turkoosissa röyhelötopissa, jos koko vastaisi kantajaansa. kiva silti, että kommentoi! :) <br /><br />sen verran omasta kirjoitustyylistäni, että se on hyvinkin sarkastinen, ja päällisin puolin ehkä tyly. tai ilkeä. ei todella ole syytä ottaa kovin tosissaan ja jos ahdistaa, voi saman tien vaihtaa parempiin blogeihin. kirjoitan mitä ajattelen, en silti väitä olevani oikeassa. olen siinäkin mielessä tylsä, että tiedän muiden ajatuksilla ja mielipiteillä olevan yhtä korkea markkina-arvo kuin omillani. <br /><br />tyyli-ikoneista sen verran, että itse pidän älyttömästi sienna millerin ja gwen stefanin tyyleistä. jälkimmäisestä juuri aiemmin mainitusta syystä - oma pokka ei kestä! siksi olen tavallinen. ja tylsä. en rohkea. tai tyyli-ikoni. jätän sen muille suosilla. <br /><br /><br />]]></summary>
    <published>2007-12-14T16:28:00+02:00</published>
    <updated>2019-11-23T12:01:14+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://silvermist.vuodatus.net/lue/2007/12/tavallinen-tylsa-ja-niin-kaukana-tyyli-ikoneista"/>
    <id>https://silvermist.vuodatus.net/lue/2007/12/tavallinen-tylsa-ja-niin-kaukana-tyyli-ikoneista</id>
    <author>
      <name>silvermist</name>
      <uri>https://silvermist.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[blank]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[hetki (hui, enemmänkin) on vierähtänyt siitä, kun viimeksi kirjoitin tänne. syynä pitkään hiljaisuuteen on ollut aherrus, ja luomisen tuska lopputyön parissa, joka nyt on VALMIS - ihanaa :D:D tämän viikon jälkeen mulla ei olekaan muuta kun aikaa, ja töitä. <br /><br />viime viikonloppuna mulla oli synttärit. rakas vei mut lahjaksi tallinnaan. lähdimme matkaan aikaisin lauantaiaamuna. menomatka rosellalla humppatansseissa oli karu, ja samalla koominen. päästyämme perille, veimme tavarat hotellille ja lähdimme syömään ystäväpariskunnan kanssa. loistavan aterian jälkeen palasimme hotellille viettämään iltaa ja vaihtamaan vaatetusta illan menoja varten. päädyin pitkällisen harkinnan jälkeen mustaan minihameeseen, valkoiseen lyhythihaiseen kauluspaitaan ja mustaan kravattiin. hiukset puoliksi auki, kiharoilla ja pannalla. jalassa saappaat. päädyimme paikalliseen yökerhoon, ja sain (liiankin) läheistä ihastusta, mikä oli sinänsä imartelevaa, sillä ainakin oma kulta tais huomata markkina-arvoni (oon kamala, kun sanon näin ääneen, tiedän sen), mutta kukapa nainen EI nauttisi siitä, että joku joskus silloin tällöin kohottaa ruoskittua itsetuntoa. <br /><br />sunnuntaina oli shoppailupäivä. veljen lapsille löytyi joululahjat, samoin miehelle: kengät ja paita. ja mikä parasta, saan maailman ihanimman joululahjan, vai pitäiskö sanoa lahjat: KENGÄT, jotka on ihanan mauttomuuden ja tyylikkyyden sekoitukset; vihertävät korkeakorkoiset lyhytvartiset saappaat / nilkkurit.. laitan kuvia, mutta vasta joulun jälkeen! ja mikä parasta, nelliina: sain tänään vihdoin kameraan johdon, joten tästä eteenpäin blogiani koristaa tai kauhistuttaa kuvatukset MINUSTA, tai ainakin vaatteistani. <br /><br />luulisi, että asiaa riittää näinkin pitkän tauon jälkeen, mutta täytyy sanoa, että pää on tyhjä. blank. ehkä se on sallittua kymmenen tunnin työpäivän jälkeen.<br />]]></summary>
    <published>2007-12-11T23:03:00+02:00</published>
    <updated>2019-11-23T12:01:16+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://silvermist.vuodatus.net/lue/2007/12/blank"/>
    <id>https://silvermist.vuodatus.net/lue/2007/12/blank</id>
    <author>
      <name>silvermist</name>
      <uri>https://silvermist.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[päivän asu ja avautumisia]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[no niin. taidan olla tylsä. värit taas musta ja keltainen. keltainen paita. mustat legginsit, ja musta tunika (gina tricot).etuhiukset suoristusraudalla, ja letti sivulle. -&gt; päivän look. tarkoituksena siis ainoastaan lähteä kauppaan. täytyy sanoa, että kaipaan jo töitä, päästä ihmisten ilmoille ja kahvitunneille keskustelemaan vaikkapa säästä. kirjoittaminen on aika yksinäistä puuhaa meinaan. flunssa ahdistaa edelleen enkä salillekaan ole päässyt. huomenna tosin lupauduin illalla menemään kaverin seuraksi. IHANAA!<br /><br />järkytyin eilen sydänjuuriani myöten siitä, miten HUONOSTI tytöt pukeutuu lähtiessään illanviettoon. itse olin pitkän aikaa yökerhoon menemistä vastaan, sillä en mielestäni ollut valmistatunut tarpeeksi (kyllä, minusta löytyy se pinnallinenkin puoli, enpä olis ennen uskonut!). joka tapauksessa, kyseisessä diskoteekissa näin mitä humoristisimpia näkyjä. osa tytöistä näytti siltä, kuin olisivat lähdössä kanariansaarille. valkoista, turkoosia kultaa, pienenpieniä toppeja ja liian kireitä housuja, unoohtamatta kultaista laukkua, vyötä, kenkiä ja meikkiä! yök! onko pakko todella yhdistää kaikki nämä, sillä erikseen ne olisivat saattaneet näyttää edes inhimillisiltä. <br /><br />toinen kauhukuvani oli kivannäköiset tytöt kolme kokoa liian pienissä shortseissa, ja voi apua. oon totaalisen rakastunut shortseihin, mutta eieieiei, miksei voi ostaa omaa kokoaan?! ei kukaan muu näe sitä kokolappua kuin sinä itse. noh. eikä tässä vielä kaikki. toki yli puolet olivat tissitoppi-misssixty-farkkuryhmää ja se siitä, mutta voi luoja! sitten oli sellasia sekamelskoja, kuten: letit blondeissa punaraitaisissa hiuksissa, riemunkirjava nirunarutoppi, lyhyt farkkuhame, musta sukkikset ja ruskeat saappaat. onpa muuten sanallisesti vaikee kuvailla. no. taas oli unohtunut katsoa peilistä miltä näyttää. onko ihan oikeasti niin vaikea nähdä omaa kokoaan?? en voi ymmärtää. ehkä se sitten on. kaiken kruunasi olkapään vihertävä perhostatuointi. mulla ei oo mitään perhosia tai tatuointeja vastaan, mutta ehkä siinä erityisesti henkilökohtaisuus ja omaperäisyys olis niitä elementtejä, joita MINÄ arvostan. (no offence) <br /><br />ja tämän rönsyilevän tarinan pointti oli se, että kerrankin minä tylsissä mustissani tunsin olevani ainut, joka lähtiessään katsoi peiliin. totuus kuitenkin lienee päinvastainen. oma vaatteideni valinta ja meikkaus vei 4,5 minuuttia, missä useimmat illanviettäjät mitä luultavimmin käyttivät kymmenkertaisen ajan. mutta hah. tiesipähän mies lähtevänsä kotiin baarin parhaan näkösen tytön kans. kyllä kuulkaa tuntu hyvältä, ottaen huomioon itsetuntoni, joka normaalisti huitelee jossain nollan alapuolella.<br /><br />EDIT niin ja siis yks juttu. miks kavereiden pitää pukeutua samanlaisiin vaatteisiin??? en ymmärrä. eilenki kolmella kaveruksella oli kaikilla siniset pillifarkut, saappaat päällä ja SAMANLAISET, eri väriset tosin, topit. kun ei kaikille nyt edes satu sopimaan kaikki. milläs sitten erotut porukasta. nih. ja olet oikeassa. helve**iäkös se mulle kuuluu. tulipahan sanottua. enkä tokikaan ole itse mikään tyyli-ikoni. yritän kuitenkin edes pukeutua vaatteisiin, joissa viihdyn, ja tunnen näyttäväni itseltäni. ehkä edellämainitut kritisoidut neiditkin tuntevat. sittenhän kaikki on hyvin.<br />]]></summary>
    <published>2007-11-22T18:06:00+02:00</published>
    <updated>2019-11-23T12:01:18+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://silvermist.vuodatus.net/lue/2007/11/paivan-asu-ja-avautumisia"/>
    <id>https://silvermist.vuodatus.net/lue/2007/11/paivan-asu-ja-avautumisia</id>
    <author>
      <name>silvermist</name>
      <uri>https://silvermist.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[asuvalintoja]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[nelliinan kaipaamia kuvia tulee, kunhan kameran johto löytyy ja saan laitettua ne ensin koneelle! toivottavasti piakkoin :)<br /><br />toissapäivänä valitsin vaatteet hyvinkin pikaisesti lähtiessäni suorittamaan terapiashoppailujani. päädyin mustiin shortseihin (h&amp;M), taas i know , violettiin villaneuleeseen (vila) ja mustiin saappaisiin (vagabond). näissä vaatteissa sitten vielä illalla kullan kans glögille. <br /><br />eilen jälleen kerran mustat shortsit ja trikoot (meinasin keltasia mut ei näyttänyt hyvältä paidan kanssa), punaiset lyhytvartiset kengät (vagabond) ja paidaksi sinapinkeltainen trikoopaita (h&amp;m) ja koska nakinkuorimainen paita look AHDISTI, päälle vielä musta slipoveri (inwear). korvissa kultaiset korvikset (gina tricot). näillä siis kouluun. illalla lähdimme vielä siiderille kullan kanssa ja toivomuksesta samat vaatteet kuin lauantaina, lisämausteena kultaiset rannekorut ja korvikset. <br /><br />tänään olen saanut riivittyä päälleni vasta lämpimän kylpytakin, joten editoin asuvalintani hieman myöhemmin, toivottavasti kuvien kera.<br />]]></summary>
    <published>2007-11-22T13:25:00+02:00</published>
    <updated>2019-11-23T12:01:20+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://silvermist.vuodatus.net/lue/2007/11/asuvalintoja"/>
    <id>https://silvermist.vuodatus.net/lue/2007/11/asuvalintoja</id>
    <author>
      <name>silvermist</name>
      <uri>https://silvermist.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[tänään...]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<ul><li>
en saanut aikaan mitään järkevää.</li></ul><ul><li>en pystynyt ajattelutyöhän, ja näin ollen lopputyö jäi junnaamaan siihen samaan pisteeseen mihin eilen sen jätin.</li></ul><ul><li>olin tyytyväinen viimeisen tentin tulokseen. (kyllä pääsin läpi. kyllä proffa sai nokilleen. kyllä. sain jopa kolmosen!)</li></ul><ul><li>itkin. nauroin. halasin. ja vetäydyin kuoreeni.</li></ul><ul><li>pohdin suhteeni tulevaisuutta. kirjoitin aiheesta rivejä, ja rivejä rakkaalle.</li></ul><ul><li>ruodin aihetta myös blogissa.</li></ul><ul><li>lähdin terapiaostoksille! ostin: alusvaatteet, no okei. kahdet. korvikset. no, okei. jälleen kahdet. korvikset, niitäkin kahdet! valkoisen trikoopaidan ja kellertävän ruskean trikoopaidan, optimistina, liian tiukan. toki vahingossa. pipon. rakkaalle neljät tumput, jotta kaikki vanhat saa heittää pois. ja kortin. <br /></li></ul><br />eventually: tulin siihen lopputulokseen, että samassa asunnossa jatketaan. annan enemmän tilaa ja vapautta ja mahdollisuuden osoittautua luottamuksen arvoiseksi. tai viimeisen kerran pettää luottamukseni. vaatii paljon, antaa sitäkin enemmän. toivottavasti hyvää.<br /><br /><span style="font-style:italic;">don't want to lose the love i've found. remember when you said that you would change, don't let me down. it's not fair how you are, i can't complete, can you give me more?</span><br /><br />kuulin kyseisen kappaleen ensimmäistä kertaa vasta kuukausi takaperin. olin tippa linssissä tuhansien ihmisten ympäröimänä. en välittänyt kuitenkaan kestään. puristin vain kättä lujempaa. ja tiesin. tässä se on. meidän biisi.<br /><br />]]></summary>
    <published>2007-11-20T23:08:00+02:00</published>
    <updated>2019-11-23T12:01:23+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://silvermist.vuodatus.net/lue/2007/11/tanaan"/>
    <id>https://silvermist.vuodatus.net/lue/2007/11/tanaan</id>
    <author>
      <name>silvermist</name>
      <uri>https://silvermist.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[suhteen karikot]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[kun on suhteessa, sitä silloin tällöin ajattelee kuinka paljon  helpompaa olisikaan, jos olisi yksin. kun on sinkku, sitä miettii,  miten ihanaa olisikaan kun olisi joku vierellä. miksi sitä väen väkisin pyrkii löytämään onnettomuutta sen sijaan, että olisi onnellinen siitä mitä on.  teinivuosien rakkausdraaman jälkeen en uskonut enää olevani kykeväni  rakastamaan (mikä naiivi ajatus näin jälkeenpäin ajateltuna). tuskin on  olemassa vain yhtä ihmistä, joka voi olla se oikea, vaikka se kauniilta  kuulostaakin. ihan jo ajatuksena.<br /><br />  jonkin aikaa sitten huomasin, miten väärässä sitä olikaan. en  tosin välttämättä olisi kaivannut tätä tuskaa. jo ensimmäinen, viimeistään  toinen kerta olisi riittänyt. nyt kuitenkin tunnen sen kokonaisvaltaisesti, se  suorastaan virtaa suonissani. pettymys. tuska. <br /><br />  jotain erityistä kuitenkin tapahtui kun tapasin hänet, sydämeni  jokainen mustelma tuntui parantuvan kuin itsestään ja tunsin, miten se  oli sulaa siihen paikkaan. löysin jotain todellista. aitoa. ja vaikka  ympärillä puhuttiin, en välittänyt tippaakaan, sillä olin rakastunut.  vaikka yritin olla kuulematta, en voinut siltä välttyä, ihan kuin  epäluuloa mun sisällä olis yritetty kasvattaa. nyt tiedän, että  tavoitteena oli estää mua rakastumasta. mutta ei oo mitään ihanampaa,  kun se tunne, että puna nousee poskille ja polvet tutisee alla. kun antaa ja saa vastarakkautta. ihan pyyteettä. just sellaisena kun on.<br /><br />  en haluaisi luopua tästä rakkaudesta, en koskaan haluaisi lähteä ja  jättää ja luopua hänestä. haluaisin tuntea kyyneleet kaiken sen riidan  arvoiseks, jota viime aikoina on ollut. hän kyllä tietää, mitä  tarvitsen. toivon vaan, että hän uskaltaa antaa kaiken rakkautensa  mulle. kuinka me voitais paeta rakkautta? se kuitenkin vaatii paljon.  haluaisin vaan tietää, että oon turvassa, eikä mun tarvitse menettää  tätä rakkautta. toivon, että hän muistaa sanansa ja lupauksensa  muuttumisesta. toivon, etten joudu pettymään. on vaan niin väärin, että  joutuu kestämään epäreiluutta. välinpitämättömyyttä. loukkauksia.  tyhjiä lupauksia. valheita. voisinko saada enemmän?<br />]]></summary>
    <published>2007-11-20T14:31:00+02:00</published>
    <updated>2019-11-23T12:01:26+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://silvermist.vuodatus.net/lue/2007/11/suhteen-karikot"/>
    <id>https://silvermist.vuodatus.net/lue/2007/11/suhteen-karikot</id>
    <author>
      <name>silvermist</name>
      <uri>https://silvermist.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[koiranelämää]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[kotoani löytyy rakkaan lisäksi koira. jos sitä nyt koiraksi voi sanoa. pienenpieni toyterrieri nano. laiskuuttani en ole saanut nanon sivuja päivitettyä aikoihin, joten täällä muutama sana. nanon ensiaskeleet löytyy: nanon.laif.fi, jatkossa enemmän ja vähemmän myös täällä.<br /><br /><img src="https://vuodatus-media-1.vuodatus.net/g/45075/1072115.jpg" alt="1072115.jpg" /><br /><br />nano on ollut meillä nyt kutakuinkin 1,5 kk. alussa niin kovin rauhallisesta pikkuruisesta ja tärisevästä pennusta on kasvanut pikkuisen isompi, mutta paljon seurallisempi ja sitäkin enemmän itsevarmempi herra. erityisosaamisalueikseen herra on osoittanut mm. mustasukkaisuuden (kun juttelen mieheni kanssa, puhumattakaan halauksesta tai sohvalla löhöilystä) pikkuherra tunkee päänsä väliimme ja murisee. huvittavia hetkiä. uskokaa pois. viime päivinä herra on terästäytyny myös marttyyrin elkeissä. tehdessään väärin, tai mikäli hänet häädetään notkumasta ruokapöydän alla, nano painelee sohvan alle (sohvan ja maan välissä hädin tuskin 10 cm)ja alkaa uikuttaa tai murista.<br /><br />vieraat ovat vielä pikkasen jännittäviä, mutta kotiin tulevia ihmisä uskalletaan jo lähestyä, ainakin muutaman tunnin tuttavuuden jälkeen. sen sijaan koirat (jopa chihut) ovat tooosi pelottavia, aina on pakko päästä mamin syliin. lapset arvaamattomia. <br /><br />kaikenkaikkiaan, tämä hurjan kalliilla kilohinnalla ostettu toy on osoittautunut kaiken rahan ja vaivan arvoiseks, ja on mitä loistavinta seuraa. suosittelen lämpimästi pikkukoirista pitäville.<br />]]></summary>
    <published>2007-11-19T17:16:00+02:00</published>
    <updated>2019-11-23T12:01:29+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://silvermist.vuodatus.net/lue/2007/11/koiranelamaa"/>
    <id>https://silvermist.vuodatus.net/lue/2007/11/koiranelamaa</id>
    <author>
      <name>silvermist</name>
      <uri>https://silvermist.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[lyhyt katsaus elämäntapamuutos -projektini alkuaskeleisiin]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[menossa: päivä 5. ja ihan mukavasti meneekin, vaikka perjantaina käytiin ystäväpariskunnan kanssa intialaisessa syömässä (kiitos vaan nenniina, otetaan pian uudestaan:)) ja lauantaina illanistujaisissa tuli nautittua muutakin kuin vettä ja näkkileipää :)<br /><br />pidän ruokapäiväkirjaa (maksullisella) kalorilaskuri.fi-sivustolla, joka toimii ihan ok hyvin. ohjelmistopäivityksen johdosta käyttö tosin on hankaloitunut eikä ole yhtä helppo kuin aiemmin :/ koska en omista vaakaa, enkä ole 6 päivään päässyt flunssaltani urheilemaan, en tiedä tarkkaa painoani, mutta kriittiset mitat muistin kyllä ottaa. <br /><br />15.11     rinnanympärys:     9x cm<br />                vyötärö:                    x7 cm<br />                lantio:                       9x cm<br /><br />kalorilaskuri perustuu 0,5kg:n viikkovauhtiin, mikä ei ole oman "dieettini" tarkoitus, joten olen manuaalisesti vaihtanut tavoitteekseni tiputtaa painoa 1 kg / kk eli 0,25 kg / vko. ei paha siis. hitaasti hyvä tulee, sanotaan. jotta saan säännöllisyyttä toimiini, tästä lähin otan kriittiset mittani kerran viikossa, maanantaisin:<br /><br />19.11    rinnanympärys:      +/-0 cm<br />           vyötärö:                - 0,5 cm     <br />             lantio                            +/- o cm<br /><br />positiivista: saa syödä kohtuu paljon. ja vieläpä oikein hyviä ruokia.<br />ongelmallista: saada enemmän proteiinia ja vähemmän hiilareita<br />vaikeaa: olla erossa karkista ja muista herkuista<br /><br />ja ensikosketus vaakaan: oli kamalaa. ja lukema. täsmälleen sitä mitä odotin. viikon päästä nähdään kuinka neidon käy!<br />]]></summary>
    <published>2007-11-19T16:52:00+02:00</published>
    <updated>2019-11-23T12:01:31+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://silvermist.vuodatus.net/lue/2007/11/lyhyt-katsaus-elamantapamuutos-projektini-alkuaskeleisiin"/>
    <id>https://silvermist.vuodatus.net/lue/2007/11/lyhyt-katsaus-elamantapamuutos-projektini-alkuaskeleisiin</id>
    <author>
      <name>silvermist</name>
      <uri>https://silvermist.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[a touch of pink]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<p class="MsoNormal"><span>pidimme eilen  illanistujaiset. pitkästä aikaa. toisin kuin useimmat, pidän talvesta. rakastan  sitä tunnelmaa, jonka tumma taivas ja lumenhohto tuovat. paljon kynttilöitä, ja  glögin tuoksu saavat minut automaattisesti hymyilemään. ainoa, mikä (jälleen  kerran) oli tuottaa tuskaa, vaatteiden valinta ja meikkaaminen ennen vieraiden  saapumista. en onnistunut kummassakaan, sillä luuhasin päivän kullan kanssa  kaupungilla. ajatuksenani oli laittaa shortsit, kauluspaita ja kravatti, mutta  viime hetkellä päädyin minipituiseen, mustaan kellohameeseen ja toisen olan  peittävään toppiin, kengiksi valitsin korkeakorkoiset saappaat. hiukset olivat  auki, pienillä kiharoilla ja pikkujoulutunnelman kunniaksi kultaista luomille. </span></p><p></p>        <p class="MsoNormal"><span></span></p><p></p>asuvalintani oli  menestys. kehuja tuli useita. ensimmäisenä omalta kullalta (mikä tärkeintä). lähdimme  kaupungille ja ensimmäinen pub oli täynnä keski-ikäisiä, kulahtaneita  pikkujoulun juhlijoita, joten vaihdoimme paikkaa hyvin nopeasti. ajattelimme  kokeilla valtavirtayökerhojen sijaan jotain uutta – päädyimme kaupungin "estottomimpaan,  hauskimpaan ja viihtyisimpään gay-yökerhoon". täytyy sanoa, että mukavaa oli,  ja mieheni sopi sinne niin hyvin, että jos en olisi varma hänen seksuaalisesta  suuntautumisestaan, olisin saattanut huolestua. veikkaan, että ilman minua  kainalossaan, hän olisi ollut melkoinen suksee, without a doubt!<p></p>        <p class="MsoNormal"><span></span></p><p></p>kaiken kaikkiaan. oikein  mukava viikonloppu. ystäviä. kynttilöitä. ja glögin tuoksua. ja vähän rakkautta  &lt;3<p></p>]]></summary>
    <published>2007-11-18T16:27:00+02:00</published>
    <updated>2019-11-23T12:01:35+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://silvermist.vuodatus.net/lue/2007/11/a-touch-of-pink"/>
    <id>https://silvermist.vuodatus.net/lue/2007/11/a-touch-of-pink</id>
    <author>
      <name>silvermist</name>
      <uri>https://silvermist.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
</feed>
