tänään vihdoin ja viimein sain viimeisten korjauspyyntöjen jälkeen palautettua lopputyöni, enää ei siis tarvi puristaa mailaa. viime päivät onkin mennyt kiukutellessa ja muutenkin tunteiden vallassa pinna kireellä. oon saanut muutaman kommentin ja heti huomautuksen siitä, etten ole tyylitajun huipentuma. ihan yleisesti: en koskaan kuvitellutkaan niin. saati sitten väittänyt. kerroin vain mitä oli päällä ja mikä lopputulos. totta puhuen: olen tylsä. ihan helvetin tylsä. en uskalla pukeutua niin rohkeasti kuin ehkä sisimmässäni haluaisin. ja IHAILEN ihmisiä, joilla on oma tyyli, joita se myös pukee (bloggareista nelliina, fluxor..jne esimerkkejä olisi enemmänkin). ei kannata vetää hernettä nenään, jos sanon, että joskus sedun baareissa on teinipissiksiä. enkä edes oikeastaan dissaa, miksi dissaisin, koska varmasti minusta on ajateltu samalla tavalla, silloin joskus :D ja toinen pointti, olen vaan alkanut kiinnittää huomiota siihen, miten niissä omissa vaatteissaan voisi näyttää paremmalta, minä siinä flopanneessa mustassa minarissa, ja joku toinen siinä turkoosissa röyhelötopissa, jos koko vastaisi kantajaansa. kiva silti, että kommentoi! :)

sen verran omasta kirjoitustyylistäni, että se on hyvinkin sarkastinen, ja päällisin puolin ehkä tyly. tai ilkeä. ei todella ole syytä ottaa kovin tosissaan ja jos ahdistaa, voi saman tien vaihtaa parempiin blogeihin. kirjoitan mitä ajattelen, en silti väitä olevani oikeassa. olen siinäkin mielessä tylsä, että tiedän muiden ajatuksilla ja mielipiteillä olevan yhtä korkea markkina-arvo kuin omillani.

tyyli-ikoneista sen verran, että itse pidän älyttömästi sienna millerin ja gwen stefanin tyyleistä. jälkimmäisestä juuri aiemmin mainitusta syystä - oma pokka ei kestä! siksi olen tavallinen. ja tylsä. en rohkea. tai tyyli-ikoni. jätän sen muille suosilla.