kotoani löytyy rakkaan lisäksi koira. jos sitä nyt koiraksi voi sanoa. pienenpieni toyterrieri nano. laiskuuttani en ole saanut nanon sivuja päivitettyä aikoihin, joten täällä muutama sana. nanon ensiaskeleet löytyy: nanon.laif.fi, jatkossa enemmän ja vähemmän myös täällä.



nano on ollut meillä nyt kutakuinkin 1,5 kk. alussa niin kovin rauhallisesta pikkuruisesta ja tärisevästä pennusta on kasvanut pikkuisen isompi, mutta paljon seurallisempi ja sitäkin enemmän itsevarmempi herra. erityisosaamisalueikseen herra on osoittanut mm. mustasukkaisuuden (kun juttelen mieheni kanssa, puhumattakaan halauksesta tai sohvalla löhöilystä) pikkuherra tunkee päänsä väliimme ja murisee. huvittavia hetkiä. uskokaa pois. viime päivinä herra on terästäytyny myös marttyyrin elkeissä. tehdessään väärin, tai mikäli hänet häädetään notkumasta ruokapöydän alla, nano painelee sohvan alle (sohvan ja maan välissä hädin tuskin 10 cm)ja alkaa uikuttaa tai murista.

vieraat ovat vielä pikkasen jännittäviä, mutta kotiin tulevia ihmisä uskalletaan jo lähestyä, ainakin muutaman tunnin tuttavuuden jälkeen. sen sijaan koirat (jopa chihut) ovat tooosi pelottavia, aina on pakko päästä mamin syliin. lapset arvaamattomia.

kaikenkaikkiaan, tämä hurjan kalliilla kilohinnalla ostettu toy on osoittautunut kaiken rahan ja vaivan arvoiseks, ja on mitä loistavinta seuraa. suosittelen lämpimästi pikkukoirista pitäville.