no niin. taidan olla tylsä. värit taas musta ja keltainen. keltainen paita. mustat legginsit, ja musta tunika (gina tricot).etuhiukset suoristusraudalla, ja letti sivulle. -> päivän look. tarkoituksena siis ainoastaan lähteä kauppaan. täytyy sanoa, että kaipaan jo töitä, päästä ihmisten ilmoille ja kahvitunneille keskustelemaan vaikkapa säästä. kirjoittaminen on aika yksinäistä puuhaa meinaan. flunssa ahdistaa edelleen enkä salillekaan ole päässyt. huomenna tosin lupauduin illalla menemään kaverin seuraksi. IHANAA!

järkytyin eilen sydänjuuriani myöten siitä, miten HUONOSTI tytöt pukeutuu lähtiessään illanviettoon. itse olin pitkän aikaa yökerhoon menemistä vastaan, sillä en mielestäni ollut valmistatunut tarpeeksi (kyllä, minusta löytyy se pinnallinenkin puoli, enpä olis ennen uskonut!). joka tapauksessa, kyseisessä diskoteekissa näin mitä humoristisimpia näkyjä. osa tytöistä näytti siltä, kuin olisivat lähdössä kanariansaarille. valkoista, turkoosia kultaa, pienenpieniä toppeja ja liian kireitä housuja, unoohtamatta kultaista laukkua, vyötä, kenkiä ja meikkiä! yök! onko pakko todella yhdistää kaikki nämä, sillä erikseen ne olisivat saattaneet näyttää edes inhimillisiltä.

toinen kauhukuvani oli kivannäköiset tytöt kolme kokoa liian pienissä shortseissa, ja voi apua. oon totaalisen rakastunut shortseihin, mutta eieieiei, miksei voi ostaa omaa kokoaan?! ei kukaan muu näe sitä kokolappua kuin sinä itse. noh. eikä tässä vielä kaikki. toki yli puolet olivat tissitoppi-misssixty-farkkuryhmää ja se siitä, mutta voi luoja! sitten oli sellasia sekamelskoja, kuten: letit blondeissa punaraitaisissa hiuksissa, riemunkirjava nirunarutoppi, lyhyt farkkuhame, musta sukkikset ja ruskeat saappaat. onpa muuten sanallisesti vaikee kuvailla. no. taas oli unohtunut katsoa peilistä miltä näyttää. onko ihan oikeasti niin vaikea nähdä omaa kokoaan?? en voi ymmärtää. ehkä se sitten on. kaiken kruunasi olkapään vihertävä perhostatuointi. mulla ei oo mitään perhosia tai tatuointeja vastaan, mutta ehkä siinä erityisesti henkilökohtaisuus ja omaperäisyys olis niitä elementtejä, joita MINÄ arvostan. (no offence)

ja tämän rönsyilevän tarinan pointti oli se, että kerrankin minä tylsissä mustissani tunsin olevani ainut, joka lähtiessään katsoi peiliin. totuus kuitenkin lienee päinvastainen. oma vaatteideni valinta ja meikkaus vei 4,5 minuuttia, missä useimmat illanviettäjät mitä luultavimmin käyttivät kymmenkertaisen ajan. mutta hah. tiesipähän mies lähtevänsä kotiin baarin parhaan näkösen tytön kans. kyllä kuulkaa tuntu hyvältä, ottaen huomioon itsetuntoni, joka normaalisti huitelee jossain nollan alapuolella.

EDIT niin ja siis yks juttu. miks kavereiden pitää pukeutua samanlaisiin vaatteisiin??? en ymmärrä. eilenki kolmella kaveruksella oli kaikilla siniset pillifarkut, saappaat päällä ja SAMANLAISET, eri väriset tosin, topit. kun ei kaikille nyt edes satu sopimaan kaikki. milläs sitten erotut porukasta. nih. ja olet oikeassa. helve**iäkös se mulle kuuluu. tulipahan sanottua. enkä tokikaan ole itse mikään tyyli-ikoni. yritän kuitenkin edes pukeutua vaatteisiin, joissa viihdyn, ja tunnen näyttäväni itseltäni. ehkä edellämainitut kritisoidut neiditkin tuntevat. sittenhän kaikki on hyvin.